Naapurit tutuiksi

Kristina: ”Kun olin lapsi, meillä ei ollut Virossa mitään. Äitini piti odottaa jonoissa, jos halusimme vaatteita tai ruokaa. Sitten isäni alkoi käydä töissä Suomessa ja toi meille vaatteita, kasettisoittimen ja kaikkea sellaista, mitä Virossa ei ollut. Muistan, että kerran sain kirkkaankeltaisen takin, jota rakastin. Kaikki koulukaverini kutsuivat minua pieneksi keltaiseksi kanaksi se takki päällä.”

Aino: “Olin ala-asteella, kun teimme ensimmäisen laivamatkan Tallinnaan. Muistan, että kaupunki tuntui eksoottiselta, kaikki oli niin halpaa. Oli jännää, että ihmiset puhuivat suomea, vaikka muuten paikka oli niin erilainen. Senkin muistan, että harmitti, kun laivamatka oli niin lyhyt. Ruotsin-risteilyillä laivamatka oli ihan parasta.”

Kristina: ”Tämä on helppo. Olin juuri täyttänyt 18 ja ensimmäistä kertaa ulkomailla ilman vanhempiani, kun matkustin ystävieni kanssa Helsinkiin 30 seconds to Mars -yhtyeen keikalle. Minulla on vieläkin tallella laivalippu, hostellin kuitti ja konserttilippu tuolta matkalta. Tallinkin Superstar oli juuri tullut Helsingin-reitille ja se oli ensimmäinen kertani oikein hienolla laivalla. Meidän piti puhua englantia ja selvitä kaikesta itse – se oli uskomattoman hienoa.”

Aino: ”Viime kesänä olin tapaillut nykyistä poikaystävääni vasta vähän aikaa. Meidän piti mennä juhannuksena junalla hänen mökilleen, mutta liput olisivat maksaneet saman verran kuin laivaliput Tallinnaan. Niinpä hyppäsimme ex tempore laivaan ja vietimme juhannuksen Virossa. Kävelimme Telliskivessä, söimme hyvin ja yövyimme todella oudossa Airbnb-kämpässä. Se oli mahtavaa.”

Kristina: ”Työskentelen suomalais-virolaisessa puhelinkeskuksessa, joten kuulen suomea joka päivä. Viime vuonna matkustin Silja Serenadella ja kun nousimme pois laivasta, risteilypäällikkö sanoi ovella, että kiitos, kiitos, kiitos, moi, moi, moi. Se oli todella hauskan kuuloista.”

Aino: ”Apua, en tiedä ihan kauheasti virolaisia sanoja. Monet sanat saattavat kuulostaa hassulta suomelta, mutta merkitys voi olla täysin eri.”

Kristina: ”Monet sanovat, että me virolaiset olemme varautuneita ja kylmiä, mutta kun meidät oppii tuntemaan, olemme parhaita ystäviä. Vähän samalla tavalla kuin suomalaiset. Toivoisin, että suomalaiset muistaisivat, että Virossa on paljon muitakin paikkoja kuin Tallinna, esimerkiksi Käsmun kylä Pohjois-Virossa tai Piusan luolat etelässä. Ajattelen, että me virolaiset ja suomalaiset olemme kuin veljiä keskenämme.”

Aino: ”Ainakin sen, että osaamme käyttää alkoholia myös maltillisesti. Minusta tuntuu, että suomalaisia kiinnostavat nykyään Virossa ihan muut asiat kuin sekoilu ja halvat hinnat. Minun kaveripiirissäni ihmiset tulevat Viroon spa-lomille ja nauttimaan kulttuurista, festareista ja keikoista.”